Hiirilelun vedon lyhyt oppimäärä

Hippa sai tuhottavakseen kissanlelun, se oli semmoinen vedettävä hiiri. Miä kattelin ihan rauhassa ja suurella mielenkiinnolla, miten kauan se kestää ehjänä, miä kun sain tommosen niin se meni heti rikki. Hippa hetken tutki sitä hiirtä ja melkein heti se älysi, että kun narusta vetää niin se hiiri alkaa täristä. Miusta oli vänkä katella sitä meininkiä, Hippa veti ja hiiri tärisi. Sillon miä aattelin, että ei tuo pentu olekaan ihan tyhmä.


Hippa oli kun hurmiossa sen lelun kanssa. Ja voitteko uskoa, se lelu kesti melkein koko päivän ehjänä.....kunnes Hippa päätti tehdä sille ruumiinavauksen. Voi mahoton, sehän oli syönyt ihan kamalan paljon pieniä peltipaloja se hiiri, ei ihme että tärisi. Isopomo sano, että ei voi bostonille antaa tuommosta, kun on niin vaarallinen Miä katoin pomova ja aattelin mielessäin, hiirikö...vaarallinen..älä siä naurata! Viime talvenakin Panda söi ainakin yhen, siis oikeen sellasen.

Kuulkaahan kun meiän Isopomon pojalle tuli uusi pentukoira. No, ne tuli meille käymään, Panda ja se uusi pentu. Miulla ei meinannu silmät pysyä pääsä kun miä näin sen pennun. Sehän oli isompi kun Hippa vaikka oli paljon nuorempi. Muutenkin se oli ihan eri näkönen kun myö muut. Miulla meni ihan jonkin aikaa sitä tuijotellessa. Enkä miä yhtään tykänny, kun se yritti tulla minua lähelle. Aika äkkiä se älysikin, että ei kannata. Hipan kanssa se pentu tuli heti hyvin juttuun ja ne alko leikkiä ihan mahottomasti. Niillä näytti oleva tosi mukavaa. Miä aattelin, että on se vaan hyvä, ettei miun tarvii tuon kanssa leikkiä!

Hippa ja Iita

Se uusi koiranpentu ei kyllä selvästikään ole bostoni, miä kuulin, että se on amstaffi, vissiin Amerikasta, ihan niinkun miä Bostonista...ja Bostonhan on Amerikassa....hei...mehän voiaan olla vaikka sukua! Ei..ei sittenkään..ei voi olla. No oli kuin oli sen pennun nimi on Iita. Miula on vielä vähän totuttelemista sen kanssa, mutta kyllä myö toimeen tullaan.


Tässä kuvassa myö ollaan miä, Panda ja Iita. Panda vähän vahtii, että Iita ossaa olla kunnolla...niin, kun miä oon lähellä. Isopomo sitten vahtii, että miä ossaan olla kunnolla kun Iita on lähellä :)

Myö ollaan kyllä lähennytty Itan kanssa tuon ensimmäisen tapaamisen jälkeen, mutta en miä halluu sen kanssa vieläkään leikkiä. Samoissa paikoissa ollessa meillä menee ihan hyvin, kun toisiamme vähän väistellään. Ja kun tuo Hippa telmii Iitan kanssa, niin miä saan ollakin ihan rauhassa. Myö vaan Pandan kanssa seuraillaan pentujen melskettä ja meille se sopii vallan hyvin.