Bostoninterrieri Hestia

Hiirilelun vedon lyhyt oppimäärä

2011-03-11T16:54:00.015+02:00

Hippa sai tuhottavakseen kissanlelun, se oli semmoinen vedettävä hiiri. Miä kattelin ihan rauhassa ja suurella mielenkiinnolla, miten kauan se kestää ehjänä, miä kun sain tommosen niin se meni heti rikki. Hippa hetken tutki sitä hiirtä ja melkein heti se älysi, että kun narusta vetää niin se hiiri alkaa täristä. Miusta oli vänkä katella sitä meininkiä, Hippa veti ja hiiri tärisi. Sillon miä aattelin, että ei tuo pentu olekaan ihan tyhmä.

Hippa oli kun hurmiossa sen lelun kanssa. Ja voitteko uskoa, se lelu kesti melkein koko päivän ehjänä.....kunnes Hippa päätti tehdä sille ruumiinavauksen. Voi mahoton, sehän oli syönyt ihan kamalan paljon pieniä peltipaloja se hiiri, ei ihme että tärisi. Isopomo sano, että ei voi bostonille antaa tuommosta, kun on niin vaarallinen Miä katoin pomova ja aattelin mielessäin, hiirikö...vaarallinen..älä siä naurata! Viime talvenakin Panda söi ainakin yhen, siis oikeen sellasen.

Kuulkaahan kun meiän Isopomon pojalle tuli uusi pentukoira. No, ne tuli meille käymään, Panda ja se uusi pentu. Miulla ei meinannu silmät pysyä pääsä kun miä näin sen pennun. Sehän oli isompi kun Hippa vaikka oli paljon nuorempi. Muutenkin se oli ihan eri näkönen kun myö muut. Miulla meni ihan jonkin aikaa sitä tuijotellessa. Enkä miä yhtään tykänny, kun se yritti tulla minua lähelle. Aika äkkiä se älysikin, että ei kannata. Hipan kanssa se pentu tuli heti hyvin juttuun ja ne alko leikkiä ihan mahottomasti. Niillä näytti oleva tosi mukavaa. Miä aattelin, että on se vaan hyvä, ettei miun tarvii tuon kanssa leikkiä!

Hippa ja Iita

Se uusi koiranpentu ei kyllä selvästikään ole bostoni, miä kuulin, että se on amstaffi, vissiin Amerikasta, ihan niinkun miä Bostonista...ja Bostonhan on Amerikassa....hei...mehän voiaan olla vaikka sukua! Ei..ei sittenkään..ei voi olla. No oli kuin oli sen pennun nimi on Iita. Miula on vielä vähän totuttelemista sen kanssa, mutta kyllä myö toimeen tullaan.

Tässä kuvassa myö ollaan miä, Panda ja Iita. Panda vähän vahtii, että Iita ossaa olla kunnolla...niin, kun miä oon lähellä. Isopomo sitten vahtii, että miä ossaan olla kunnolla kun Iita on lähellä :)

Myö ollaan kyllä lähennytty Itan kanssa tuon ensimmäisen tapaamisen jälkeen, mutta en miä halluu sen kanssa vieläkään leikkiä. Samoissa paikoissa ollessa meillä menee ihan hyvin, kun toisiamme vähän väistellään. Ja kun tuo Hippa telmii Iitan kanssa, niin miä saan ollakin ihan rauhassa. Myö vaan Pandan kanssa seuraillaan pentujen melskettä ja meille se sopii vallan hyvin.

Metsänhaltijan puuhasteluja

2011-02-01T09:38:00.012+02:00

On niin mukavaa kun pakkaset on hellittäneett, kun myö ollaan kovia ulkoileemmaan Hipan kanssa. Se olisi kyllä tuo Isopomo vähän voinu harkita tarkemmin tuon Hipan nimeä. Hippa kun on sama kun metsänhaltija suomalaisessa mytologiassa. No, miä oon huomannu, että Hippa hinkuu ihan mahottomasti mehtään. Se pyrkii menemään vaikka umpihangessa. Miä en voi käsittää miten pentu voi olla niin tyhmä! Sen miä vielä sulatan, että se ei ymmärrä, mutta kun se ei taia ees tuntee, miten himputin kylmää umpihangessa kahlaaminen tekkee. Se könöttää sitten surkeen näkösenä kun jalat jäykettyy ja kangistuu. Miä oon sille yrittäny näyttää, että kun auratuilla alueilla liikkuu rivakasti, niin ei tuu kylmä. Ei vaan taho mennä jakeluun. Niinku sekkään ei taho mennä jakeluun, että sisälle ei pissata. Sitten se pentu ei taho pittää vaatteita...no sen miäkin ymmärrän kun en taho miäkään.

Hyvin tuon Hipan kanssa tulloo toimeen, kun välillä vähän ojentaa. Vähän sitä on onneksi tarvinnu ojentaa, mutta kahta miä en siiä; miun kupille ei mennä ja miun lempi pehmolelu on vaan miun. Muutoin tuo saapi olla niinkun haluaa. Miä oon huomant, että Isopomo joutuu ojentammaan sitä vähän muustakin mm. puukorin sisällön puremisesta, kirjotuspöyän jalan uuelleen sorvaamisesta. Miä luulen, että Hipasta tulis hyvä puuseppä. Se kun niin rakastaa puuta, niin sisällä kun ulkonakin.

Toinen hyvä ura sille kehittys keräilijänä. Se hamstraa kaikki tavarat sen ommaan pettiin. Miä en voi ymmärtää miten elukka voip rakastaa tavaraa, rätei ja lumpui!

Tässä meiän Hippaliina ulkoilee.........

.........ja tässä myö levätään ulkoilun jäkeen takan edessä.

Ulahtava rotta

2011-01-17T13:05:00.012+02:00

Miä olin niin kovin hämmästyny!

Miun on nyt sanottava, että voi jumpetinjumpeti. Miä olin vähän hulissain kun tuo Isopomo lähti reissuun. Se ol vähän kippee ja miä aatelin, jotta mitä sitä nyt tarvii lähtee kun täällä on niin mukava täällä kotona. Nii on olt rauhallista, kun Pandakin on muuttanu omaan kotiin ja miä sain nauttii isäntäväen jakamattomasta huomiosta ihan ite. Se huono puoli tuossa Pandan muutossa oli, että vähän miul on ollu tylsää. Nuo ihmiset ei oikeen ymmärrä, että miun kanssa vois joskus leikkiäkin...ihan vaan vaikka viis tuntii päivässä. Nonnii palataan asiaan, sehän Isopomo män sinne reissulleen. Miä sitä muutaman päivän oottelin ja tulihan se sieltä viimein. Ovi kolahti ja miä innoissan vastaan. Just kun miä olin saanu sanottua, että mukava kun oot kotona taas, miä äkkäsin sillä semmosen kantolaukun. Miä sitä nuuskimmaan ja voi hitto, sielähän ol jottain elävää sisällä. Miä katoin Isopomoa vähän kummissain, mitä hittoo? No se avas sen laukun vetoketjut ja voi ihmettä sielä oli rotta! Mistä himputista se ol löytänt rotan, joka oli ihan saman värine kun miäkii!

No se rotta tuli ulos siitä kopista ja miä vähän sitä nuuskimmaan. Heti kun miä menin sen lähele se ulahti ja heittäyty selälleen. Miä mietin, että onkohan sillä ihan kaikki kotona. Myö nuuhkittiin toisiamme ja aina kun miä lähestyin sitä rottaa vähän rivakammin se ulahti ja kävi selälleen. Miä en ees kerent siihen koskee kun se jo ulahti. Se vissiin ulahtel ihan varmuuen vuoksi. Isopomoa tuo näytti huvittavan ja miustakin alko tuntuu, että ei tuo hullumpi oo tuo uus ulahtavarotta. No se rotta sitten alko koluta ja haistella meiän talon jokahista nurkkaa. Isopomo kulki perässä ja korjasi kaikki pienet ja isot roskat pois ja asetteli sähköjohtoja uusiin paikkoihin piiloon. Kyllä sillä oli siinä hommoo. Sitten sille rotalle piti tehä pesä. Isopomo haki autotallista miun vanhan aitauksen ja viritti paikoilleen huoneen toiseen nurkkaan. Aitaukseen se sitten teki rotalle pesän. Sitten se laitto semmosia ihmeellisiä alustoja ovien etteen. Miä aikani seurasin ja sittenhä miä hokasin, että ne alustat oli rotalle pissimistä varten. Miä kuulin kun Isopomo sano, että rotta on jo oppinu tekemään alustalle.

Aluksi miä olin vähän varppeillain tuon rotan kanssa, mutta aika nopeaan miä tajusin, että sen kanssa voipi leikkiä. Miähän oikeen ilahuin kun miä sain tietää, että sekin on bostoni ja että sen nimi on Hippa. Pitihän miun sitä sitten ruveta opettammaan. Sekun ei oikein aluksi ymmärtäny miten meillä ollaan. Niiku semmosia perusjuttuja, että miä alan syömään aina ensin ja se saapi kahtoa ja oottaa ommaa vuoroonsa. Äkkiä se sen oppi, miä oon niin hyvä opettaja! Nyt meillä mennee jo kahen viikon yhteiselon jälkeen niin mukavasti. Myö aamula herätään ja käyään ulkona pissalla, sitten myö leikitään, syyvvään ja välillä nukutaan selät vastakkain. Vielä kun miä saan sen opetettua kokonaan sisäsiistiksi, niin sitten on hyvä!

Miä kuulin kun Isopomo kerto miten se oli käyny hakemassa tuon kaverin meille. Se tuo Hippa kun on syntyjään Puolasta. Sen isä on kuulema saksalainen amerikan siirtolainen ja äiti puolalainen tsekin siirtolainen. Ja tuosta miun sitten pitäsi kouluttaa ihan suomalainen bostoni!

Hippa

Nefre A Groovy Kind of Love

Kesäpäivillä

2010-12-17T12:42:00.007+02:00

Voi sentään, miten tuo Isopomo on laiska kirjottammaan. Miulla kyllä ois vaikka mitä asiaa, mutta tuo vaan laikottelloo. Miähä olin sielä Bostonien kesäpäivillä. Siellä oli oikein mukavaa ja miä näin sielä monta lajitoveria. Sielä oli miun tuttujaki Topi ja Teppo ja Unna ja Speedy ja vaikka ketä, niin ja tietysti Panda! Isopomo ol sielä ihan sekasi, se vaan touhus omia hommiaan ja anto miut poikasa hoitoon. Miä olin siitä ensi vähän ihmeissäin, mutta sit miä ymmärsin, että paljon rennompaa on meno, kun saahaan nuoret olla keskenämme. Sielä oli kaikenlaista ohjelmaa ja miäkin yritin olla mukana. Meitä opetettiin kaatamaan keiloja. Miä en kyllä ymmärrä minkä tähe, kun heti kun miä sain sen keilan kaavettua ne nosti ihmiset sen pystyyn takasin. Sittehän miä hokasin, että meiän tehtävä oli vissiin leikittää niitä ihmisiä ja kaataa keiloja koska niistä keilan pystyyn nostaminen on niin mukavaa! No olihan se jonkinmoista aivojumpaa noille ihmisille vaikka miä en siitä niin hirvees perustanu.

Sitte myö pelattiin jalkapalloo. Miä en siitä yhtään tykkää, mutta Panda pääs loistamaan....sehän ol harjotellu koko kesän. Miä tuumasin, että tuotahan miä oon jo nähny.

Isopomo kävi hakkee miut kentältä pois. Voi kauhistus se hölmö vei miut semmoseen pieneen huoneeseen. Siellä oli yks nainen, joka otti miusta verikokkeen. Siitähän miä en yhtään tykänny, mutta annoin ottaa, että ei tulisi mitään ärhämää. Aattelin, että sillä viisiin pääsee loppujen lopuksi helpommalla.

Enne kottiin lähtöä myä jouvvuin vielä tekemään yhten tempun ihan kaikkiin nähen. Miähä vaan kierähin kun käskettiin ja sitten kävelin pois. Kotimatkalle miä läksin Pandan kanssa yhessä toisella autolla kun tuo Isopomo. Sekun vaan jatko sitä levotonta heilumista ees taas niin ol parempi jättää se sinne jäähyttelemään.

Ihana Iiris ja kaivinkonehommia!

2010-08-19T15:58:00.008+03:00

Miun juoksut meni pois ja Panda tuli takas meille. Miä olin ihan riemuissain kun se tuli. Niin myö sitten saatiin lupa olla yhessä pihalla, kun Isopomo ensin meitä seuras ja totes, että miä en ennää Pandaa kiinnosta....siis sillai. Myöhän lähettiin sitten vähän seikkailee, ja miä kuulin kun Isopomo huuteli, mutta miä en ollu tietäkseinkään. Eikä ollu Pandakaan. Myö mäntiin ihan suoraan tuohon kahen naapurin piähän Iirikselle. Isopomo ei oo tieny, että myö käyään välillä Iiristä tietämässä. Iiris on niin mukava ihminen ja se ilahtuu ihan hirviästi aina kun myö tullaan. Se rapsuttaa ja antaa meiän juosta sen mökin kuistilla. Iiriksellä on kiva nauru ja se nauraa... ja paljon. Myö tutkitaan aina sen koko tontti ja ajetaan vesilinnut pois sen rannasta. Palkaks myö saahaan jokunen makupala. No, kun myö mäntiin sinne Iiriksen rantaan ja miä kuulin, että Isopomo huutelee, niin miä aattelin, että kun ollaan ihan hiljaa niin se ei kyllä huomaa missä myö ollaan. Miä katoin Pandaa sillä viis, että oo nyt kerrannii hiljaa. Kohta miä kuulin askeleita soratiellä ja arvasihan miä, että Isopomo on tulossa. Niin myö kärähettiin meiän salapaikasta! Isopomo tuli Iiriksen terassille ja löys meiät sieltä makoilemasta. Iiris kerto sille, että myö ollaan käyty ennenkin ja että Iiris tykkää niin mahottomasti, että myö käyään. Iiriksen mielestä myö ollaan ihanat kaksoset. Miä katoin, että Isopomoa vähän nolotti, kun se antaa meiän niin vappaasti liikkuva meiän kulmilla. Se sano, että meitä pittää ruveta pitämään liekassa. Siihen onneks Iiris sano, että ei ainakaan sen takia, että myö välillä käyään sitä kattomassa. Iiris lupas sannoo Isopomolle heti jos myö ollaan sille harmiksi. Sitten ne jutteli pitkään siinä terassilla ja Iiris nauro ja kerto juttuja siitä, mitä myö ollaan kaikkea sen kanssa kesällä tehty.

Isopomo paimens meiät kottiin ja loppuilta meillä meni vahtiessa kun Isäntä teki kaivinkone hommia. Miä oon tosi tarkkana ja vahin ihan jokkaisen kauhasun. Ne kun nuo kaivinkonneet on tuolle Isännälle vuan harratus, niin se ei kyllä ole kovin kätevä niien kanssa. Siks miun pittää vahtii ettei se tee mittään töllön töitä.

Tällä kertoo se sai niin paljon aikaan, että sai kaivettua vesijohot uuesta kaivosta talloon. Isopomo sannoo, että nyt meilä on paljon parempi vesi kun vanhassa kaivossa oli. Miua se kyllä ei paljo hetkauta...miähä juon kesäaikaan järvestä!

P.S. Isopomo käsk sannoo, että miun juttuja voip vappaasti kommentoia ja vaihtaa sen kanssa ajatuksia koiriin kanssa elämisestä :-)

Vauhtiviikot!

2010-08-10T09:14:00.003+03:00

Nonnii, niihä siinä kävi, että tuo Isopomo ei vienykkään minua sinne Kuopioon. Miä järjestin asiat niin, että miä aloin juoksemaan kymmenen päivää ennen sitä näyttelyy ja tuo Isopomo kun on niin arka, se meinas, että miä en malta näytellä....siis kun minnuu juoksuttaa. Miä kyllä niin mielelläin oisin lähteny katsastammaan onko sielä kommeita uroksia. Toinen mälsä juttu on se, että Panda ei voi olla nyt meillä. Ne kun on nyt kesän asunu meillä, Panda ja sen Isäntä, siis sen takia kun ne rakentaa ommaa taloa (miä oon ymmärtäny, että keskentekosessa talossa on paha assuu). No mutta, on ollu niin mahottoman mukavaa, kun on ollu kaveri. No, nyt ne joutu lähtemään evakkoon siksi aikaa kun miä juoksen. Isopomo vissii pelkää, että myö ruvetaan rakkauen töihin jos myö ollaan samassa paikassa. Miä kuulkee luulen, että se on siinä ihan oikeessa. No ei tässä ennää maha mennä kun viikko, niin Pandakin piäsee takasin tänne meille. Sitä uotellessa...

Uusi pallo!

2010-08-03T07:56:00.002+03:00

Panda sai uuden pallon aamulla ja illalla se pallo oli tämän näköinen. Mahoton, miten se tykkää pelata. Nyt se on ruvennu tekemään suuvirheitä kun tuo pallo on männy tuon näköseks. Isopomo luuli ostaneesa hyvän pallon, mutta miä oon sitä mieltä että kyllä siinä ol tekovika kun noin huonoks meni hetkessä.

Jalkapalloilua

2010-07-28T08:19:00.004+03:00

Miun kaveri Panda on ollu aina vähän laiska liikkumaan....siis miuhun verrattuna. Isopomo sannoo, että sillä on kiva luonne kun se ei ole kun "sähköjänis"....miä en oo sammaa mieltä. Miusta se on välillä tylsä kun siitä ei saa leikkikaveria. Miusta elämässä pittää olla sykettä ja Pandasta elämässä pittää olla makkarroo. Isopomo tuli kaupasta ja voi ihme, se oli ostanu meille palloja. Panda kun näki ne pallot se innostu niin, ettei meinannu nahoissaan pysyä. Miä katoin, että onko se tullu hulluks!Se alko ihan mahottomasti vehtaamaan niitten pallojen kanssa. Sitten miä hokasin, että sehän taitaakin olla välineurheilija! Miähän huomasin siinä ihan uusia luonteenpiirteitä. No se selvis, että Panda on kova pellaamman jalkapalloo! Se on aika hassun näköne kun se viillettää pitkin pihaa sen pallonsa kanssa. Pantiin tähän pari kuvaa, että tiiätte mistä tässä on kysymys! Eikö oo hyvät ilmeet? Isopomon pittää välillä ottaa siltä pallo pois, kun se meinaa läkähtyä tuohon pellaamisseen.

P.S. Se on kuluttanu jo kolmannen pallon loppuun. Kallista tuo välineurheilu!

Ahvena!

2010-07-27T14:22:00.005+03:00

Miä oon melkein ahvena! Miä käyn nykysi uimassa monta kertaa päivässä. Viimeaikoina miä oon opetellu myös sukeltammaan. Kun miä oon uinu niin miä meen kuistille kuivattelemaan ja Isopomo sannoo, että "tuo jos mikä on se uitettu koira". Jos joku heittää mulle tavaran vetteen niin miä haen sen. Aina ei tartte ees heittää. Kun miä nään jottain veessä, niin miä yritän hakkee sen. Eilen se oli joku vesilintu...kai.. tai piisami....niin tai puu.....tai...

Uimakoululaisia

2010-07-27T14:05:00.005+03:00

Isopomo oli ensin sitä mieltä, että koira ossaa uida luonnostaan.... vaan eipä osannut. Näinhän minä sen jo viime kesänä, kun Panda putos laiturilta. Sehän uppos kun kivi pohjaan ja Isopomon piti hypätä perässä ja nostaa se ylös. Siitä tais jäähä vähän vesikammoa tuolle Pandalle kun se ei kovin mielellään vetteen menis. Tänä kesänä Isopomo päätti, että myö opitaan uimaan ja kunnolla. Se on pitäny meille uimakoulua. Ensin se viritti meille semmoset pelastusliivit, joita tavallisesti ei tarvii pittää kun venneessä. Niien kanssa myö sitten harjoteltiin. Se meni aika mukavasti, kun pysy pinnalla ihan itestään. Muutaman uimakerran jälkeen se otti meiltä ne liivit pois ja vei meitä aina syvemmälle ja syvemmälle, mistä meiän piti uida rantaan. Panda ei tykänny siitä yhtään ja Isopomo päätti, että ei vie sitä väkisin. Minä kyllä tykkäsin. Miula alko tuo uiminen sitten sujua melkosen hyvin. Isopomo heitti leluja vetteen ja minä hain ne rannalle. Panda ei vaan millään meinanu oppia. Se räpiköi ja räpiköi, ja minä katoin, että upota taitaa. Sitten kerran Pandan jalkapallo meni vetteen ja herraneaika! Panda män perässä ja ui kun uikin eikä yhtään uponnu!

20.6.Sadetta ja kylmää

2010-07-27T13:48:00.003+03:00

Tuo Isopomo on ollu niin kiireinen, mutta nyt se suapi kirjottaa miun viimesestä näyttelemisestä. Myö aamulla herättiin ja minä katoin, että onpa kauhia ilma. Vettä sato kaatamalla ja kylymäkin oli. Isopomo alkaa tehä lähteviä liikeitä ja niinhän siinä kävi, että se routas miut Pieksämäkkeen näyttelemmään. Kun piästiin perille minä katoin, että se sade senkun yltyy. Se näytelmä hoijettiin semmosella urheilukentällä, jossa oli vissiin vähän laiskan sorttine ruohonleikkaaja kun oli se ruoho päässy vähän pitkäksi. Sen kun minä huomasin, niin päätin heti, että minä en ruppee tämmöseen. Joku tolkku se on minunkii kärsivällisyydellä. Isopomo yritti miun kanssa harjotella siellä nurmella ja minä aattelin, että ei käy, nostelin takajalkoja enkä suostunu ravvaamaan ollenkaan. No sitten myö mäntiin sinne kehhään ja minähän nostelin niitä jalkoja vähän rivakammin. Se huppupäinen mies, jonka homma taisi olla arvostella, heilu sinne tänne ja minä Isopomon kanssa samaten. Sitten se huppupäinen sano, että miä oon kaunis bostoni, mutta kun en ossaa liikkua tarpeeksi hyvin, niin ei voi arvostella. Miä katoin, että Isopomo ei ollu hyvillään ja nuolasin sitä pari kertaa naamasta ja sitten sitä alko jo naurattaa. Ehkä se nyt jo älyää, että tämmösellä ilmalla on hyvä pysyä kotona!

Seikkailemmaan!

2010-06-09T16:21:00.006+03:00

Meilä oli tylsää Pandan kanssa ja myö päätettiin lähtee seikkailemmaan. Myö lähettiin retkelle mehtään. Meillä oli ihan mukavaa, myö koluttiin kaik ojan pohjat ja mäntiin suolle. Sielä on pursut kukassa ja mielenkiintosia paikkoja tutkia. Just kun miä nousi sieltä suolta tielle, niin miä huomasin, että Isopomo ajjaa hiljalleen sitä tietä pitkin ja huuteloo niin mahottomasti auton ikkunasta. Miähä sanoin, että se on kova huutamaan! Se ei huomanu minnuu ja miä aattelin, että onkohan sillä näössä vikkoo. Se vuan jatko ajamista ja eiku miä juoksemmaan sen perrään. Pandalla oli vielä jottain äffäärii sielä suolla ja se ei joutant mukkaan. Miä haukun ja juoksen, mutta ei se pöljä kuule mittään. Viimeseltä se pysähty, nous autosta ja ol niin äkäsen näkönen. Miä hyppäsin takapenkille ja kahoin sitä ja aattelin, että sillä sitten ei oo yhtään malttia. Sitte se kävi kiertämässä ne mökit sielä niemen käressä suon tuolla puolen mutta ei se Panda sielä ollu, tiiähän miä kun se jäi sinne suolle. Myö hiljalleen ajettiin takasin päin ja Isopomo nousee välilä autosta ja kuhtuu Pandaa. Eikä sitä kaveria missään näy. Kyllähän miä sen jo sillo tiesin, että Panda on varmaan jo kotona. Kun se Isopomo oli aikansa reihunu sielä tien varressa se viimen älys lähtee kottiin. Miä huokasin, että viimeinkin. Sitten kun myö ajetaan meiän pihhaan, niin Panda istuu rappusilla ja on niin tyytyväisen näkönen ja niin ihanan kuranen. Isopomo uhkas hankkia meille tutkapannat, jos tyyli ei muutu!

Hestia

Taas sain sydämentykytyksiä näiden pikku riiviöiden kanssa. Meillä täällä maalla koirat on jotakuinkin aina vapaana. Hestia pysyy hyvin pihassa, eikä lähde pihapiiristä itsellisesti mihinkään. Jostakin syystä rohkeus lisääntyy kun ovat Pandan kanssa yhdessä. Jos silmä välttää, näillä riiviöillä on tapana lähteä seikkailemaan. Reitti on onneksi ollut aina sama, pitkin tietä niemeen (jossa asuu joukko kesä-asukkaita ja yksi vakituisesti asuva perhe) päin. Sieltä ei pääse onneksi kovin pitkälle karkaamaan kun vesi tulee vastaan. Naapureiden kanssa on sovittu, että jos tavoittavat, niin korjaavat talteen. Eniten näissä seikkailureissuissa hirvittävät tietysti mahdollisesti tielle osuvat käärmeet. Bostonit on niin pieniä, että käärmeen purema voi olla kohtalokas. Siispä paras tapa välttyä niiltä on saada koirat pysymään pihassa.

Tuija

Vieraita ja vipellystä

2010-06-07T13:19:00.014+03:00

Tässä oon Speedyn kanssa

Kyllä sunnuntai oli toimelias päivä. Minä kuulin, että nyt tuli auto pihaan. Isopomo alko vääntää Pandalle pantaa kaulaan. Vissiin, kun ei oikein tieny miten se Panda ottaa miun kaverin Speedyn vastaan. Sano, että saapi erotettua koirat helpommin kun on panta. Höh sanon minä! Painimaanko se luuloo että ne ruppee? Jos tässä huushollissa joku on tappeluhalune niin se on kylä tuo Isopomo ite. Ei se kehekään kiinni käy, mutta haukkuu ihan mahottomasti välilä kun asiat ei mee ihan sen mielen mukkaan. Niin, ei se meille hauku, mutta noille ihmisille.

No sieltähän se Speedy tuli. Miä jouvuin ensi vähän kahtelemmaan, miten Panda yritti tehä sille selväks että tää on sen oma paikka ja muien koirien pittää sen paikkoo kunnioittoo. Kun ne sai asiat selvitettyä myö piästiin oikeen mukavasti leikkimään. Myö Speedyn kanssa jaksettiin juosta kovasti, mutta Panda kun on vähän laiska, niin sitä välilä kehtuutti. Isopomo pisti Pandan välillä sisälle kun myö Speedyn ja sen emännän kanssa leikittiin vähän näyttelemistä. Isopomo sano, että koreografia on opittava, jotta tanssi sujjuu. Myöhän opeteltiin sitten sitä koreografiaa. En kyllä tiiä mitä tuo tarkottaa, mutta mukavaa oli. Ihmiset joi kahvia ja ilmakaan ei ollu huono pihalla istuksia.

Se Speedy sitten lähti kottiin ja myö oltiin Pandan kanssa aika väsyneitä. Eihän siinä kauan menny kun meille tuli kyllään Peppi. Peppi on viis vuotias spanieli, yhtä paljo Englannista kun miä Bostonista. Panda on ihan mahoton sen Pepin perrään. Miä sain olla aika rauhassa kun ne jolkotteli pitkin tonttia. Vähän miä yritin sitä Peppiä kuonosta kun se hollille osu ja Isäntä kysy Isopomolta, että mitä se Hestia nyt? Isopomo vastas: "Ei mittään, noinhan se nainen käyttäytyy, jos vieraita narttuja alkaa pyöriä nurkissa". (Tässä miä voin teille paljastaa, että kyllä se Isopomo on aika tiukkana miulle, jos miä erehyn rähjäämään tosissain). Illalla myö oltiin niin väsyneitä! Panda ei ole tännään jaksanu tehä muuta kun nukkua ja miäkin oon vaan leppäily.

Koneita ja koneita

2010-06-02T11:06:00.003+03:00

Nyt ne on hommannu uuden konneen, ei onneksi semmoista isoa kaivinkonetta sillä niitä miä vähän pelkään. Niillä on pystyleikkuri! Semmonen ruohonleikkurin näkönen, joka jättää mukavia rikottuja viiruja nurmikon pintaan. Hieno laite! Sillä kun Isopomo ajelee nurmikot niin kyllä riittää hajuja! Se kone löytää niin mukavasti kaikki hyvät hajupaikat, joihin on helppo alkaa kaivaa kuoppia! Kyllä ne kaiken näköstä on hankkinu, mutta nyt on kyllä ollu järki matkassa. Meistä on Pandan kanssa niin mukava tutkia ja kuopia tuota nurmikkoa!

Tuas näyttelemmään 30.5.2010

2010-06-02T09:37:00.004+03:00

Voi miten minnuu nukutti! Isopomo heräs ja miä kun kahtelin sitä sen liikehintää ni miä tajusin, että pihkura tää miun viies näyttely taitaa olla kaks päiväne! Tuas alkaa se valmistelu täpinöinti ja miä en tykkää yhtään. Miä katoin Isopomoa silmiin ja pyysin, että mennään vaan sinne koirapuistoon. Mutta ei, se rupes vuan laittelemmaan näyttelyhihnaa kassiin ja kokkoomaan meiän muitakin tavaroita. Niinhä myö sitten mentiin. Ulkona satoi ihan mahottomasti ja miulla oli kylmä. Isopomo lisäsi miulle vaatetta ja sitten oli jo vähän parempi. Ruoho oli kylmää ja märkää ja miä päätin nostella takajalkoja, ettei tuntuisi niin pahalta. Isopomo ei siitä oikein tykänny, mutta syyttäköön ihteensä kun viepi minut sinne semmosella ilmalla!

Kehän reunalla myö tavattiin taas Teppo ja sen emäntä ja miun kasvattajat ja muitakin tuttuja. Myö vähän Isopomon kanssa harjoteltiin, ennen kun mentiin sinne kehhään. Ilma vähän kirkastu, ja ei ollu ennää niin kylmä ootella sitä kehhään menoa. Sitten myö mentiin sinne tuomarin syyniin. Miulla oli vähän levoton olo ja miä hyppelin ja haukuin. Tuntu siltä, että pittää pittää ihtesä liikkeesä, että pyssyy lämpimänä. Nyt olikin sitten isompi urakka, kun se tuomari sano miulle että miä oon erinomainen. Sitten se sano että miä oon kaunein narttu. Siinä vaiheessa miä sain kaks kärpäslätkää sinisen ja valkosen. Isopomo ilahtu kovasti, oikein riemastu ja niin teki meiän ystävätkin siellä kehän reunalla. Miule oikein taputettiin! Sitten Myö mentiin vielä sen kommeimman uroksen kanssa sinne kehhään ja voi että se oli hieno mies! Miä sain vielä kaksi kärpäslätkää vihreän ja punavihreän. Miä näin, että Isopomo oli miun suorituksesta hyvillään, niin hyvillään että anto miulle kuivamakkaraa, miun parasta herkkua!

Koirapuisto

2010-06-02T09:22:00.006+03:00

Tässä on miun velimies Teppo.

Topi on Tepon kaveri ja tomii meidän leikeissä poliisina! Aina kun myö ruvettiin velimies Tepon kanssa neuvottelemaan, tuli Topi ja selvitti asiat!

Tässä Topi yrittää otta miut kiinni!

Koirapuistoaa oli niiiin mukavaa. Paras hetki koko reissulla. Kun myö oltiin aikamme leikitty, myö mentiin rantaan juomaan ja Topi kävi sukeltamassa. On se aika vesipeto suklaileen, miä katoin kyllä, että sen emäntä ja meiän Isopomo vähän säikähti, mutta ne onkin niin arkajalkoja!

2010-06-02T09:06:00.002+03:00

Lauantai 29.5.2010

Myö herräiltiin siellä hotellissa ja minä kahtelin Isopomoa ja aattelin, että onpa se levoton! Touhuaa taas niin, että eihän tuossa oo mittään mieltä. Miä kaivauduin peiton alle ja yritin olla huomaamatta mittään. Arvasihan miä, että taitaa olla luvassa jottain aktiviteettiä kun se taas noin suheeraa. No eihän siinä kauan menny, kun se pakkas kamat autoon ja myö satteessa käytiin aamutarpeilla. Sitte myö ajettiin raviradalle ja alko taas se näyttelyhömpötys. Miu piti taas vähän aikaa haukkua ja ilmottoo, että miä oon tullu. Ihan vaan, ettei yhellekkään koiralle jäis mittään epäselväks. Myö siinä kylmässä ilmassa kehän reunalla seisoskeltiin, kun miä näin, että sieltähän tulloo velimies Teppo. Voi miten mukavaa! Isopomokin ilahtu ja miä huokasin, että hyvä, nyt sillä on kaveria tuosta Tepon emännästä ja miä saan olla rauhassa.

Teppo kävi kehässä ja se tuomari sano että se on erinomainen. Miä kävin kehässä ja se tuomari sano miullekin että miä oon erinomainen. Kärpäslätkiä myö ei suatu, mutta piästiin koirapuistoon.

Naisten reissu

2010-06-02T08:15:00.009+03:00

Perjantai 28.5.2010
Viime perjantaina me lähdettiin Isopomon kanssa "naisten reissulle" Pohjois-Karjalaan. Isopomo lauloi autossa melkein koko matkan ja Varkauden kohalla minä aattelin, että jo tuo sais riittää. Miten ihminen voi rakastaa ommaa ääntään, se ei vissiin oikein tiiä miten hölmöltä kuulostaa, vaan luuloo raukka olevansa joku iskelmä tähti. En oo kehannu sille sannoo, että se on kaukana tähtösistä. Viimein myö päästiin Joensuuhun ja Isopomo vei miut hotelliin. Myö sinne kotiuduttiin aika nopiasti. Pienihän se oli se kammari, mutta kyllä myö sinne mahuttiin, kun laitettiin rattaat nurkkaan ja tavarat kaappiin. Sitte myö käytiin ilta lenkillä ja kun myö tultiin takasin, minä tapasin hotellin käytävällä joukon nuoria miehiä. Miä niihen kanssa vähän vehtasin ja kahtelin että Isopomokin oli ihan hyvällä tuulella.
Sitten myö mäntiin ommaan huoneeseen ja illalla vähän pestiin suurempia kuria pois ja käytiin nukkumaan. Voi kun se oli mukavaa, pääsin ekä kertaa elämässäin Isopomon kanssa sammaan sänkyyn. Just kun myö päästiin unneen alko käytävältä kuulua mahoton koiran räksytys. Meiän viereiseen huoneeseen majottu jottain pieniä koiria....ja monta! Siinä meni alkuyö vahtiissa, etteivät erehy tulemaan meiän kammariin, unen sain vasta aamuyöstä.

SE päivä

2010-05-25T17:31:00.000+03:00

Noniin viime sunnuntaina oli taas SE päivä. Isopomo ei antanu aamuruokaa, rapsutti vaan muutaman kerran ja vei suihkuun. Voi että minä vihaan sitä suihkua. Isopomo saippuoi ja suihkutti ja minä yritin sen saaha ymmärtämään, että se suihkukauha on vihollinen. Ei, ei se tajunnu vaan jatko sitä puunaamista, eikä puhunu mittään. Johan minä siinä vaiheessa arvasin, että kuhan tässä turkki kuivuu se telkee minut autoon ja sitten mennään. Niinhä siinä kävi. Ajaa körryytettiin pitkä tovi ja minä meinasin tosissani kyllästyä makkaamaan paikoillain. Viimen pysähyttiin ja se sai auton parkkiin. Sitten se alko koota rattaita. Siinä sillä meni jokunen tovi. Minä jo katoin, että ei se oo kyllä mikään tekniikan ihminen. Kun se viimein sai sen vaunun kokkoon se kärräs minut alueelle, jossa kuleskeli kaiken maaliman isot ja karvaset otukset. Haukkuahan minun piti, että ymmärtävät että minä oon tullu, eivätkä ruppee minulle pätemään.
Aikamme siellä maleksittiin, ja minusta alko tuntuu, että tästä ei taia tulla mittään. Pomoakka huokailee vaan. Mutta sitte se tapas jonkun tuttunsa ja sai aikansa sen verran kulumaan, että sain ottaa rauhassa pienet tirsat rattaissa. No, eihän siinä kauan menny kun se taas alko touhuumaan. Nosti minut rattaista, laitto sen ohuen remmin kaulaan ja alko juoksuttaa. Semmonen tärkiän näkönen nainen kahteli meitä. Ja myöhän tehtiin mitä se käski. Siinä mentiin ympyrää, ees ja taas, seisottiin ja taas mentiin. Onneksi Isopomo antaa nakun vähän väliä, ei sitä muuten kestäs. Tärkiän näköne nainen kahteli minua ja puhu itekseen. Sillä oli kaveri, joka yhtä tärkiän näkösenä oli kirjottavinaan jottain. Sitten myö vielä mentiin ympyrää muiden bostoneiden mukana. Sitten yhe äkkiä Isopomo riemastu, rupes riehummaan ja alko rapsutella ja leikkiä, ihan siinä kaiken kansa nähen. Se tärkiän näköne nainen anto Isopomolle kolme lätkää, punasen, sinisen ja valkosen, liekö kärpäslätkiä kun se ne suatuaan niin riemastu.
Sen jälkeen Isopomo anto mulle kuivamakkaran ja myö vihoviimein lähettiin kottiin. Matkalla minä olin niin väsyny, että en muista siitä ennään mittään, heräsin vissiin vasta kotipihassa. Ja voi että se pihaan pääsy tuntu hyvältä!

Huitoo huitoo!

2010-05-25T16:40:00.000+03:00

Voi voi! Viime viikolla, oli niin kaunis ja lämmin ilma lekotella rantanurmikolla auringossa, elämä niin rauhaisaa. Sitten yht'äkkiä Isopomo huutaa kuin syötävä! Ajoi minut ylös kesken makoisten unien. Vähän minä aattelin että nyt se on tullu hulluksi ja kadottanu sen vähäsenki järjen valon mitä sillä on tallella. Omituinenhan se aina on ollu, mutta että noin rupeaa riehumaan, kesken lämpöisen päivän. Eihän siinä auttanu kun nousta ja juosta kuistille ja sitä myötä sisälle. Juoksin akkunaan kahtomaan mikä sille tuli. Se juoks hirveää vauhtia laittamaan saapaat jalkaan ja koppasi kuistin kulmaslta lapion. Sitten se viuhto pitkin pihanurmikkoa ja huito sillä lapiolla pitkin nurmikkon pintaa. Aikasa se siinä huito ja minä aattelin, että voi mahoton ja tuon kanssa minun pittää ellää. Sitte se viimein tuli sisälle ja kirota päräytti, sano että kyy karkas. Mikä ihmeen kyy? minä ihmettelin. Isopomo kattoo minnuun ja sannoo: "Voi miten toivon, että sinun ei tarvi sitä koskaan tavata"