Hestia . Wanita's Choco Puff

Hestia . Wanita's Choco Puff

tiistai 25. toukokuuta 2010

SE päivä


Noniin viime sunnuntaina oli taas SE päivä. Isopomo ei antanu aamuruokaa, rapsutti vaan muutaman kerran ja vei suihkuun. Voi että minä vihaan sitä suihkua. Isopomo saippuoi ja suihkutti ja minä yritin sen saaha ymmärtämään, että se suihkukauha on vihollinen. Ei, ei se tajunnu vaan jatko sitä puunaamista, eikä puhunu mittään. Johan minä siinä vaiheessa arvasin, että kuhan tässä turkki kuivuu se telkee minut autoon ja sitten mennään. Niinhä siinä kävi. Ajaa körryytettiin pitkä tovi ja minä meinasin tosissani kyllästyä makkaamaan paikoillain. Viimen pysähyttiin ja se sai auton parkkiin. Sitten se alko koota rattaita. Siinä sillä meni jokunen tovi. Minä jo katoin, että ei se oo kyllä mikään tekniikan ihminen. Kun se viimein sai sen vaunun kokkoon se kärräs minut alueelle, jossa kuleskeli kaiken maaliman isot ja karvaset otukset. Haukkuahan minun piti, että ymmärtävät että minä oon tullu, eivätkä ruppee minulle pätemään.
Aikamme siellä maleksittiin, ja minusta alko tuntuu, että tästä ei taia tulla mittään. Pomoakka huokailee vaan. Mutta sitte se tapas jonkun tuttunsa ja sai aikansa sen verran kulumaan, että sain ottaa rauhassa pienet tirsat rattaissa. No, eihän siinä kauan menny kun se taas alko touhuumaan. Nosti minut rattaista, laitto sen ohuen remmin kaulaan ja alko juoksuttaa. Semmonen tärkiän näkönen nainen kahteli meitä. Ja myöhän tehtiin mitä se käski. Siinä mentiin ympyrää, ees ja taas, seisottiin ja taas mentiin. Onneksi Isopomo antaa nakun vähän väliä, ei sitä muuten kestäs. Tärkiän näköne nainen kahteli minua ja puhu itekseen. Sillä oli kaveri, joka yhtä tärkiän näkösenä oli kirjottavinaan jottain. Sitten myö vielä mentiin ympyrää muiden bostoneiden mukana. Sitten yhe äkkiä Isopomo riemastu, rupes riehummaan ja alko rapsutella ja leikkiä, ihan siinä kaiken kansa nähen. Se tärkiän näköne nainen anto Isopomolle kolme lätkää, punasen, sinisen ja valkosen, liekö kärpäslätkiä kun se ne suatuaan niin riemastu.
Sen jälkeen Isopomo anto mulle kuivamakkaran ja myö vihoviimein lähettiin kottiin. Matkalla minä olin niin väsyny, että en muista siitä ennään mittään, heräsin vissiin vasta kotipihassa. Ja voi että se pihaan pääsy tuntu hyvältä!

Huitoo huitoo!

Voi voi! Viime viikolla, oli niin kaunis ja lämmin ilma lekotella rantanurmikolla auringossa, elämä niin rauhaisaa. Sitten yht'äkkiä Isopomo huutaa kuin syötävä! Ajoi minut ylös kesken makoisten unien. Vähän minä aattelin että nyt se on tullu hulluksi ja kadottanu sen vähäsenki järjen valon mitä sillä on tallella. Omituinenhan se aina on ollu, mutta että noin rupeaa riehumaan, kesken lämpöisen päivän. Eihän siinä auttanu kun nousta ja juosta kuistille ja sitä myötä sisälle. Juoksin akkunaan kahtomaan mikä sille tuli. Se juoks hirveää vauhtia laittamaan saapaat jalkaan ja koppasi kuistin kulmaslta lapion. Sitten se viuhto pitkin pihanurmikkoa ja huito sillä lapiolla pitkin nurmikkon pintaa. Aikasa se siinä huito ja minä aattelin, että voi mahoton ja tuon kanssa minun pittää ellää. Sitte se viimein tuli sisälle ja kirota päräytti, sano että kyy karkas. Mikä ihmeen kyy? minä ihmettelin. Isopomo kattoo minnuun ja sannoo: "Voi miten toivon, että sinun ei tarvi sitä koskaan tavata"