Hestia . Wanita's Choco Puff

Hestia . Wanita's Choco Puff

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Seikkailemmaan!


Meilä oli tylsää Pandan kanssa ja myö päätettiin lähtee seikkailemmaan. Myö lähettiin retkelle mehtään. Meillä oli ihan mukavaa, myö koluttiin kaik ojan pohjat ja mäntiin suolle. Sielä on pursut kukassa ja mielenkiintosia paikkoja tutkia. Just kun miä nousi sieltä suolta tielle, niin miä huomasin, että Isopomo ajjaa hiljalleen sitä tietä pitkin ja huuteloo niin mahottomasti auton ikkunasta. Miähä sanoin, että se on kova huutamaan! Se ei huomanu minnuu ja miä aattelin, että onkohan sillä näössä vikkoo. Se vuan jatko ajamista ja eiku miä juoksemmaan sen perrään. Pandalla oli vielä jottain äffäärii sielä suolla ja se ei joutant mukkaan. Miä haukun ja juoksen, mutta ei se pöljä kuule mittään. Viimeseltä se pysähty, nous autosta ja ol niin äkäsen näkönen. Miä hyppäsin takapenkille ja kahoin sitä ja aattelin, että sillä sitten ei oo yhtään malttia. Sitte se kävi kiertämässä ne mökit sielä niemen käressä suon tuolla puolen mutta ei se Panda sielä ollu, tiiähän miä kun se jäi sinne suolle. Myö hiljalleen ajettiin takasin päin ja Isopomo nousee välilä autosta ja kuhtuu Pandaa. Eikä sitä kaveria missään näy. Kyllähän miä sen jo sillo tiesin, että Panda on varmaan jo kotona. Kun se Isopomo oli aikansa reihunu sielä tien varressa se viimen älys lähtee kottiin. Miä huokasin, että viimeinkin. Sitten kun myö ajetaan meiän pihhaan, niin Panda istuu rappusilla ja on niin tyytyväisen näkönen ja niin ihanan kuranen. Isopomo uhkas hankkia meille tutkapannat, jos tyyli ei muutu!
Hestia
Taas sain sydämentykytyksiä näiden pikku riiviöiden kanssa. Meillä täällä maalla koirat on jotakuinkin aina vapaana. Hestia pysyy hyvin pihassa, eikä lähde pihapiiristä itsellisesti mihinkään. Jostakin syystä rohkeus lisääntyy kun ovat Pandan kanssa yhdessä. Jos silmä välttää, näillä riiviöillä on tapana lähteä seikkailemaan. Reitti on onneksi ollut aina sama, pitkin tietä niemeen (jossa asuu joukko kesä-asukkaita ja yksi vakituisesti asuva perhe) päin. Sieltä ei pääse onneksi kovin pitkälle karkaamaan kun vesi tulee vastaan. Naapureiden kanssa on sovittu, että jos tavoittavat, niin korjaavat talteen. Eniten näissä seikkailureissuissa hirvittävät tietysti mahdollisesti tielle osuvat käärmeet. Bostonit on niin pieniä, että käärmeen purema voi olla kohtalokas. Siispä paras tapa välttyä niiltä on saada koirat pysymään pihassa.
Tuija

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Vieraita ja vipellystä

Tässä oon Speedyn kanssa


Kyllä sunnuntai oli toimelias päivä. Minä kuulin, että nyt tuli auto pihaan. Isopomo alko vääntää Pandalle pantaa kaulaan. Vissiin, kun ei oikein tieny miten se Panda ottaa miun kaverin Speedyn vastaan. Sano, että saapi erotettua koirat helpommin kun on panta. Höh sanon minä! Painimaanko se luuloo että ne ruppee? Jos tässä huushollissa joku on tappeluhalune niin se on kylä tuo Isopomo ite. Ei se kehekään kiinni käy, mutta haukkuu ihan mahottomasti välilä kun asiat ei mee ihan sen mielen mukkaan. Niin, ei se meille hauku, mutta noille ihmisille.

No sieltähän se Speedy tuli. Miä jouvuin ensi vähän kahtelemmaan, miten Panda yritti tehä sille selväks että tää on sen oma paikka ja muien koirien pittää sen paikkoo kunnioittoo. Kun ne sai asiat selvitettyä myö piästiin oikeen mukavasti leikkimään. Myö Speedyn kanssa jaksettiin juosta kovasti, mutta Panda kun on vähän laiska, niin sitä välilä kehtuutti. Isopomo pisti Pandan välillä sisälle kun myö Speedyn ja sen emännän kanssa leikittiin vähän näyttelemistä. Isopomo sano, että koreografia on opittava, jotta tanssi sujjuu. Myöhän opeteltiin sitten sitä koreografiaa. En kyllä tiiä mitä tuo tarkottaa, mutta mukavaa oli. Ihmiset joi kahvia ja ilmakaan ei ollu huono pihalla istuksia.
Se Speedy sitten lähti kottiin ja myö oltiin Pandan kanssa aika väsyneitä. Eihän siinä kauan menny kun meille tuli kyllään Peppi. Peppi on viis vuotias spanieli, yhtä paljo Englannista kun miä Bostonista. Panda on ihan mahoton sen Pepin perrään. Miä sain olla aika rauhassa kun ne jolkotteli pitkin tonttia. Vähän miä yritin sitä Peppiä kuonosta kun se hollille osu ja Isäntä kysy Isopomolta, että mitä se Hestia nyt? Isopomo vastas: "Ei mittään, noinhan se nainen käyttäytyy, jos vieraita narttuja alkaa pyöriä nurkissa". (Tässä miä voin teille paljastaa, että kyllä se Isopomo on aika tiukkana miulle, jos miä erehyn rähjäämään tosissain). Illalla myö oltiin niin väsyneitä! Panda ei ole tännään jaksanu tehä muuta kun nukkua ja miäkin oon vaan leppäily.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Koneita ja koneita

Nyt ne on hommannu uuden konneen, ei onneksi semmoista isoa kaivinkonetta sillä niitä miä vähän pelkään. Niillä on pystyleikkuri! Semmonen ruohonleikkurin näkönen, joka jättää mukavia rikottuja viiruja nurmikon pintaan. Hieno laite! Sillä kun Isopomo ajelee nurmikot niin kyllä riittää hajuja! Se kone löytää niin mukavasti kaikki hyvät hajupaikat, joihin on helppo alkaa kaivaa kuoppia! Kyllä ne kaiken näköstä on hankkinu, mutta nyt on kyllä ollu järki matkassa. Meistä on Pandan kanssa niin mukava tutkia ja kuopia tuota nurmikkoa!

Tuas näyttelemmään 30.5.2010


Voi miten minnuu nukutti! Isopomo heräs ja miä kun kahtelin sitä sen liikehintää ni miä tajusin, että pihkura tää miun viies näyttely taitaa olla kaks päiväne! Tuas alkaa se valmistelu täpinöinti ja miä en tykkää yhtään. Miä katoin Isopomoa silmiin ja pyysin, että mennään vaan sinne koirapuistoon. Mutta ei, se rupes vuan laittelemmaan näyttelyhihnaa kassiin ja kokkoomaan meiän muitakin tavaroita. Niinhä myö sitten mentiin. Ulkona satoi ihan mahottomasti ja miulla oli kylmä. Isopomo lisäsi miulle vaatetta ja sitten oli jo vähän parempi. Ruoho oli kylmää ja märkää ja miä päätin nostella takajalkoja, ettei tuntuisi niin pahalta. Isopomo ei siitä oikein tykänny, mutta syyttäköön ihteensä kun viepi minut sinne semmosella ilmalla!

Kehän reunalla myö tavattiin taas Teppo ja sen emäntä ja miun kasvattajat ja muitakin tuttuja. Myö vähän Isopomon kanssa harjoteltiin, ennen kun mentiin sinne kehhään. Ilma vähän kirkastu, ja ei ollu ennää niin kylmä ootella sitä kehhään menoa. Sitten myö mentiin sinne tuomarin syyniin. Miulla oli vähän levoton olo ja miä hyppelin ja haukuin. Tuntu siltä, että pittää pittää ihtesä liikkeesä, että pyssyy lämpimänä. Nyt olikin sitten isompi urakka, kun se tuomari sano miulle että miä oon erinomainen. Sitten se sano että miä oon kaunein narttu. Siinä vaiheessa miä sain kaks kärpäslätkää sinisen ja valkosen. Isopomo ilahtu kovasti, oikein riemastu ja niin teki meiän ystävätkin siellä kehän reunalla. Miule oikein taputettiin! Sitten Myö mentiin vielä sen kommeimman uroksen kanssa sinne kehhään ja voi että se oli hieno mies! Miä sain vielä kaksi kärpäslätkää vihreän ja punavihreän. Miä näin, että Isopomo oli miun suorituksesta hyvillään, niin hyvillään että anto miulle kuivamakkaraa, miun parasta herkkua!

Koirapuisto



Tässä on miun velimies Teppo.












Topi on Tepon kaveri ja tomii meidän leikeissä poliisina! Aina kun myö ruvettiin velimies Tepon kanssa neuvottelemaan, tuli Topi ja selvitti asiat!





Tässä Topi yrittää otta miut kiinni!














Koirapuistoaa oli niiiin mukavaa. Paras hetki koko reissulla. Kun myö oltiin aikamme leikitty, myö mentiin rantaan juomaan ja Topi kävi sukeltamassa. On se aika vesipeto suklaileen, miä katoin kyllä, että sen emäntä ja meiän Isopomo vähän säikähti, mutta ne onkin niin arkajalkoja!

Lauantai 29.5.2010


Myö herräiltiin siellä hotellissa ja minä kahtelin Isopomoa ja aattelin, että onpa se levoton! Touhuaa taas niin, että eihän tuossa oo mittään mieltä. Miä kaivauduin peiton alle ja yritin olla huomaamatta mittään. Arvasihan miä, että taitaa olla luvassa jottain aktiviteettiä kun se taas noin suheeraa. No eihän siinä kauan menny, kun se pakkas kamat autoon ja myö satteessa käytiin aamutarpeilla. Sitte myö ajettiin raviradalle ja alko taas se näyttelyhömpötys. Miu piti taas vähän aikaa haukkua ja ilmottoo, että miä oon tullu. Ihan vaan, ettei yhellekkään koiralle jäis mittään epäselväks. Myö siinä kylmässä ilmassa kehän reunalla seisoskeltiin, kun miä näin, että sieltähän tulloo velimies Teppo. Voi miten mukavaa! Isopomokin ilahtu ja miä huokasin, että hyvä, nyt sillä on kaveria tuosta Tepon emännästä ja miä saan olla rauhassa.

Teppo kävi kehässä ja se tuomari sano että se on erinomainen. Miä kävin kehässä ja se tuomari sano miullekin että miä oon erinomainen. Kärpäslätkiä myö ei suatu, mutta piästiin koirapuistoon.

Naisten reissu






Perjantai 28.5.2010
Viime perjantaina me lähdettiin Isopomon kanssa "naisten reissulle" Pohjois-Karjalaan. Isopomo lauloi autossa melkein koko matkan ja Varkauden kohalla minä aattelin, että jo tuo sais riittää. Miten ihminen voi rakastaa ommaa ääntään, se ei vissiin oikein tiiä miten hölmöltä kuulostaa, vaan luuloo raukka olevansa joku iskelmä tähti. En oo kehannu sille sannoo, että se on kaukana tähtösistä. Viimein myö päästiin Joensuuhun ja Isopomo vei miut hotelliin. Myö sinne kotiuduttiin aika nopiasti. Pienihän se oli se kammari, mutta kyllä myö sinne mahuttiin, kun laitettiin rattaat nurkkaan ja tavarat kaappiin. Sitte myö käytiin ilta lenkillä ja kun myö tultiin takasin, minä tapasin hotellin käytävällä joukon nuoria miehiä. Miä niihen kanssa vähän vehtasin ja kahtelin että Isopomokin oli ihan hyvällä tuulella.
Sitten myö mäntiin ommaan huoneeseen ja illalla vähän pestiin suurempia kuria pois ja käytiin nukkumaan. Voi kun se oli mukavaa, pääsin ekä kertaa elämässäin Isopomon kanssa sammaan sänkyyn. Just kun myö päästiin unneen alko käytävältä kuulua mahoton koiran räksytys. Meiän viereiseen huoneeseen majottu jottain pieniä koiria....ja monta! Siinä meni alkuyö vahtiissa, etteivät erehy tulemaan meiän kammariin, unen sain vasta aamuyöstä.