Hestia . Wanita's Choco Puff

Hestia . Wanita's Choco Puff

tiistai 25. toukokuuta 2010

SE päivä


Noniin viime sunnuntaina oli taas SE päivä. Isopomo ei antanu aamuruokaa, rapsutti vaan muutaman kerran ja vei suihkuun. Voi että minä vihaan sitä suihkua. Isopomo saippuoi ja suihkutti ja minä yritin sen saaha ymmärtämään, että se suihkukauha on vihollinen. Ei, ei se tajunnu vaan jatko sitä puunaamista, eikä puhunu mittään. Johan minä siinä vaiheessa arvasin, että kuhan tässä turkki kuivuu se telkee minut autoon ja sitten mennään. Niinhä siinä kävi. Ajaa körryytettiin pitkä tovi ja minä meinasin tosissani kyllästyä makkaamaan paikoillain. Viimen pysähyttiin ja se sai auton parkkiin. Sitten se alko koota rattaita. Siinä sillä meni jokunen tovi. Minä jo katoin, että ei se oo kyllä mikään tekniikan ihminen. Kun se viimein sai sen vaunun kokkoon se kärräs minut alueelle, jossa kuleskeli kaiken maaliman isot ja karvaset otukset. Haukkuahan minun piti, että ymmärtävät että minä oon tullu, eivätkä ruppee minulle pätemään.
Aikamme siellä maleksittiin, ja minusta alko tuntuu, että tästä ei taia tulla mittään. Pomoakka huokailee vaan. Mutta sitte se tapas jonkun tuttunsa ja sai aikansa sen verran kulumaan, että sain ottaa rauhassa pienet tirsat rattaissa. No, eihän siinä kauan menny kun se taas alko touhuumaan. Nosti minut rattaista, laitto sen ohuen remmin kaulaan ja alko juoksuttaa. Semmonen tärkiän näkönen nainen kahteli meitä. Ja myöhän tehtiin mitä se käski. Siinä mentiin ympyrää, ees ja taas, seisottiin ja taas mentiin. Onneksi Isopomo antaa nakun vähän väliä, ei sitä muuten kestäs. Tärkiän näköne nainen kahteli minua ja puhu itekseen. Sillä oli kaveri, joka yhtä tärkiän näkösenä oli kirjottavinaan jottain. Sitten myö vielä mentiin ympyrää muiden bostoneiden mukana. Sitten yhe äkkiä Isopomo riemastu, rupes riehummaan ja alko rapsutella ja leikkiä, ihan siinä kaiken kansa nähen. Se tärkiän näköne nainen anto Isopomolle kolme lätkää, punasen, sinisen ja valkosen, liekö kärpäslätkiä kun se ne suatuaan niin riemastu.
Sen jälkeen Isopomo anto mulle kuivamakkaran ja myö vihoviimein lähettiin kottiin. Matkalla minä olin niin väsyny, että en muista siitä ennään mittään, heräsin vissiin vasta kotipihassa. Ja voi että se pihaan pääsy tuntu hyvältä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti