Hiirilelun vedon lyhyt oppimäärä

Hippa sai tuhottavakseen kissanlelun, se oli semmoinen vedettävä hiiri. Miä kattelin ihan rauhassa ja suurella mielenkiinnolla, miten kauan se kestää ehjänä, miä kun sain tommosen niin se meni heti rikki. Hippa hetken tutki sitä hiirtä ja melkein heti se älysi, että kun narusta vetää niin se hiiri alkaa täristä. Miusta oli vänkä katella sitä meininkiä, Hippa veti ja hiiri tärisi. Sillon miä aattelin, että ei tuo pentu olekaan ihan tyhmä.


Hippa oli kun hurmiossa sen lelun kanssa. Ja voitteko uskoa, se lelu kesti melkein koko päivän ehjänä.....kunnes Hippa päätti tehdä sille ruumiinavauksen. Voi mahoton, sehän oli syönyt ihan kamalan paljon pieniä peltipaloja se hiiri, ei ihme että tärisi. Isopomo sano, että ei voi bostonille antaa tuommosta, kun on niin vaarallinen Miä katoin pomova ja aattelin mielessäin, hiirikö...vaarallinen..älä siä naurata! Viime talvenakin Panda söi ainakin yhen, siis oikeen sellasen.

Kuulkaahan kun meiän Isopomon pojalle tuli uusi pentukoira. No, ne tuli meille käymään, Panda ja se uusi pentu. Miulla ei meinannu silmät pysyä pääsä kun miä näin sen pennun. Sehän oli isompi kun Hippa vaikka oli paljon nuorempi. Muutenkin se oli ihan eri näkönen kun myö muut. Miulla meni ihan jonkin aikaa sitä tuijotellessa. Enkä miä yhtään tykänny, kun se yritti tulla minua lähelle. Aika äkkiä se älysikin, että ei kannata. Hipan kanssa se pentu tuli heti hyvin juttuun ja ne alko leikkiä ihan mahottomasti. Niillä näytti oleva tosi mukavaa. Miä aattelin, että on se vaan hyvä, ettei miun tarvii tuon kanssa leikkiä!

Hippa ja Iita

Se uusi koiranpentu ei kyllä selvästikään ole bostoni, miä kuulin, että se on amstaffi, vissiin Amerikasta, ihan niinkun miä Bostonista...ja Bostonhan on Amerikassa....hei...mehän voiaan olla vaikka sukua! Ei..ei sittenkään..ei voi olla. No oli kuin oli sen pennun nimi on Iita. Miula on vielä vähän totuttelemista sen kanssa, mutta kyllä myö toimeen tullaan.


Tässä kuvassa myö ollaan miä, Panda ja Iita. Panda vähän vahtii, että Iita ossaa olla kunnolla...niin, kun miä oon lähellä. Isopomo sitten vahtii, että miä ossaan olla kunnolla kun Iita on lähellä :)

Myö ollaan kyllä lähennytty Itan kanssa tuon ensimmäisen tapaamisen jälkeen, mutta en miä halluu sen kanssa vieläkään leikkiä. Samoissa paikoissa ollessa meillä menee ihan hyvin, kun toisiamme vähän väistellään. Ja kun tuo Hippa telmii Iitan kanssa, niin miä saan ollakin ihan rauhassa. Myö vaan Pandan kanssa seuraillaan pentujen melskettä ja meille se sopii vallan hyvin.

Metsänhaltijan puuhasteluja

On niin mukavaa kun pakkaset on hellittäneett, kun myö ollaan kovia ulkoileemmaan Hipan kanssa. Se olisi kyllä tuo Isopomo vähän voinu harkita tarkemmin tuon Hipan nimeä. Hippa kun on sama kun metsänhaltija suomalaisessa mytologiassa. No, miä oon huomannu, että Hippa hinkuu ihan mahottomasti mehtään. Se pyrkii menemään vaikka umpihangessa. Miä en voi käsittää miten pentu voi olla niin tyhmä! Sen miä vielä sulatan, että se ei ymmärrä, mutta kun se ei taia ees tuntee, miten himputin kylmää umpihangessa kahlaaminen tekkee. Se könöttää sitten surkeen näkösenä kun jalat jäykettyy ja kangistuu. Miä oon sille yrittäny näyttää, että kun auratuilla alueilla liikkuu rivakasti, niin ei tuu kylmä. Ei vaan taho mennä jakeluun. Niinku sekkään ei taho mennä jakeluun, että sisälle ei pissata. Sitten se pentu ei taho pittää vaatteita...no sen miäkin ymmärrän kun en taho miäkään.

Hyvin tuon Hipan kanssa tulloo toimeen, kun välillä vähän ojentaa. Vähän sitä on onneksi tarvinnu ojentaa, mutta kahta miä en siiä; miun kupille ei mennä ja miun lempi pehmolelu on vaan miun. Muutoin tuo saapi olla niinkun haluaa. Miä oon huomant, että Isopomo joutuu ojentammaan sitä vähän muustakin mm. puukorin sisällön puremisesta, kirjotuspöyän jalan uuelleen sorvaamisesta. Miä luulen, että Hipasta tulis hyvä puuseppä. Se kun niin rakastaa puuta, niin sisällä kun ulkonakin.

Toinen hyvä ura sille kehittys keräilijänä. Se hamstraa kaikki tavarat sen ommaan pettiin. Miä en voi ymmärtää miten elukka voip rakastaa tavaraa, rätei ja lumpui!

Tässä meiän Hippaliina ulkoilee.........

.........ja tässä myö levätään ulkoilun jäkeen takan edessä.

Ulahtava rotta

Miä olin niin kovin hämmästyny!

Miun on nyt sanottava, että voi jumpetinjumpeti. Miä olin vähän hulissain kun tuo Isopomo lähti reissuun. Se ol vähän kippee ja miä aatelin, jotta mitä sitä nyt tarvii lähtee kun täällä on niin mukava täällä kotona. Nii on olt rauhallista, kun Pandakin on muuttanu omaan kotiin ja miä sain nauttii isäntäväen jakamattomasta huomiosta ihan ite. Se huono puoli tuossa Pandan muutossa oli, että vähän miul on ollu tylsää. Nuo ihmiset ei oikeen ymmärrä, että miun kanssa vois joskus leikkiäkin...ihan vaan vaikka viis tuntii päivässä. Nonnii palataan asiaan, sehän Isopomo män sinne reissulleen. Miä sitä muutaman päivän oottelin ja tulihan se sieltä viimein. Ovi kolahti ja miä innoissan vastaan. Just kun miä olin saanu sanottua, että mukava kun oot kotona taas, miä äkkäsin sillä semmosen kantolaukun. Miä sitä nuuskimmaan ja voi hitto, sielähän ol jottain elävää sisällä. Miä katoin Isopomoa vähän kummissain, mitä hittoo? No se avas sen laukun vetoketjut ja voi ihmettä sielä oli rotta! Mistä himputista se ol löytänt rotan, joka oli ihan saman värine kun miäkii!

No se rotta tuli ulos siitä kopista ja miä vähän sitä nuuskimmaan. Heti kun miä menin sen lähele se ulahti ja heittäyty selälleen. Miä mietin, että onkohan sillä ihan kaikki kotona. Myö nuuhkittiin toisiamme ja aina kun miä lähestyin sitä rottaa vähän rivakammin se ulahti ja kävi selälleen. Miä en ees kerent siihen koskee kun se jo ulahti. Se vissiin ulahtel ihan varmuuen vuoksi. Isopomoa tuo näytti huvittavan ja miustakin alko tuntuu, että ei tuo hullumpi oo tuo uus ulahtavarotta. No se rotta sitten alko koluta ja haistella meiän talon jokahista nurkkaa. Isopomo kulki perässä ja korjasi kaikki pienet ja isot roskat pois ja asetteli sähköjohtoja uusiin paikkoihin piiloon. Kyllä sillä oli siinä hommoo. Sitten sille rotalle piti tehä pesä. Isopomo haki autotallista miun vanhan aitauksen ja viritti paikoilleen huoneen toiseen nurkkaan. Aitaukseen se sitten teki rotalle pesän. Sitten se laitto semmosia ihmeellisiä alustoja ovien etteen. Miä aikani seurasin ja sittenhä miä hokasin, että ne alustat oli rotalle pissimistä varten. Miä kuulin kun Isopomo sano, että rotta on jo oppinu tekemään alustalle.

Aluksi miä olin vähän varppeillain tuon rotan kanssa, mutta aika nopeaan miä tajusin, että sen kanssa voipi leikkiä. Miähän oikeen ilahuin kun miä sain tietää, että sekin on bostoni ja että sen nimi on Hippa. Pitihän miun sitä sitten ruveta opettammaan. Sekun ei oikein aluksi ymmärtäny miten meillä ollaan. Niiku semmosia perusjuttuja, että miä alan syömään aina ensin ja se saapi kahtoa ja oottaa ommaa vuoroonsa. Äkkiä se sen oppi, miä oon niin hyvä opettaja! Nyt meillä mennee jo kahen viikon yhteiselon jälkeen niin mukavasti. Myö aamula herätään ja käyään ulkona pissalla, sitten myö leikitään, syyvvään ja välillä nukutaan selät vastakkain. Vielä kun miä saan sen opetettua kokonaan sisäsiistiksi, niin sitten on hyvä!

Miä kuulin kun Isopomo kerto miten se oli käyny hakemassa tuon kaverin meille. Se tuo Hippa kun on syntyjään Puolasta. Sen isä on kuulema saksalainen amerikan siirtolainen ja äiti puolalainen tsekin siirtolainen. Ja tuosta miun sitten pitäsi kouluttaa ihan suomalainen bostoni!

Hippa

Nefre A Groovy Kind of Love