Jalkapalloilua

Miun kaveri Panda on ollu aina vähän laiska liikkumaan....siis miuhun verrattuna. Isopomo sannoo, että sillä on kiva luonne kun se ei ole kun "sähköjänis"....miä en oo sammaa mieltä. Miusta se on välillä tylsä kun siitä ei saa leikkikaveria. Miusta elämässä pittää olla sykettä ja Pandasta elämässä pittää olla makkarroo. Isopomo tuli kaupasta ja voi ihme, se oli ostanu meille palloja. Panda kun näki ne pallot se innostu niin, ettei meinannu nahoissaan pysyä. Miä katoin, että onko se tullu hulluks!Se alko ihan mahottomasti vehtaamaan niitten pallojen kanssa. Sitten miä hokasin, että sehän taitaakin olla välineurheilija! Miähän huomasin siinä ihan uusia luonteenpiirteitä. No se selvis, että Panda on kova pellaamman jalkapalloo! Se on aika hassun näköne kun se viillettää pitkin pihaa sen pallonsa kanssa. Pantiin tähän pari kuvaa, että tiiätte mistä tässä on kysymys! Eikö oo hyvät ilmeet? Isopomon pittää välillä ottaa siltä pallo pois, kun se meinaa läkähtyä tuohon pellaamisseen.

P.S. Se on kuluttanu jo kolmannen pallon loppuun. Kallista tuo välineurheilu!

Ahvena!

Miä oon melkein ahvena! Miä käyn nykysi uimassa monta kertaa päivässä. Viimeaikoina miä oon opetellu myös sukeltammaan. Kun miä oon uinu niin miä meen kuistille kuivattelemaan ja Isopomo sannoo, että "tuo jos mikä on se uitettu koira". Jos joku heittää mulle tavaran vetteen niin miä haen sen. Aina ei tartte ees heittää. Kun miä nään jottain veessä, niin miä yritän hakkee sen. Eilen se oli joku vesilintu...kai.. tai piisami....niin tai puu.....tai...

Uimakoululaisia

Isopomo oli ensin sitä mieltä, että koira ossaa uida luonnostaan.... vaan eipä osannut. Näinhän minä sen jo viime kesänä, kun Panda putos laiturilta. Sehän uppos kun kivi pohjaan ja Isopomon piti hypätä perässä ja nostaa se ylös. Siitä tais jäähä vähän vesikammoa tuolle Pandalle kun se ei kovin mielellään vetteen menis. Tänä kesänä Isopomo päätti, että myö opitaan uimaan ja kunnolla. Se on pitäny meille uimakoulua. Ensin se viritti meille semmoset pelastusliivit, joita tavallisesti ei tarvii pittää kun venneessä. Niien kanssa myö sitten harjoteltiin. Se meni aika mukavasti, kun pysy pinnalla ihan itestään. Muutaman uimakerran jälkeen se otti meiltä ne liivit pois ja vei meitä aina syvemmälle ja syvemmälle, mistä meiän piti uida rantaan. Panda ei tykänny siitä yhtään ja Isopomo päätti, että ei vie sitä väkisin. Minä kyllä tykkäsin. Miula alko tuo uiminen sitten sujua melkosen hyvin. Isopomo heitti leluja vetteen ja minä hain ne rannalle. Panda ei vaan millään meinanu oppia. Se räpiköi ja räpiköi, ja minä katoin, että upota taitaa. Sitten kerran Pandan jalkapallo meni vetteen ja herraneaika! Panda män perässä ja ui kun uikin eikä yhtään uponnu!

20.6.Sadetta ja kylmää

Tuo Isopomo on ollu niin kiireinen, mutta nyt se suapi kirjottaa miun viimesestä näyttelemisestä. Myö aamulla herättiin ja minä katoin, että onpa kauhia ilma. Vettä sato kaatamalla ja kylymäkin oli. Isopomo alkaa tehä lähteviä liikeitä ja niinhän siinä kävi, että se routas miut Pieksämäkkeen näyttelemmään. Kun piästiin perille minä katoin, että se sade senkun yltyy. Se näytelmä hoijettiin semmosella urheilukentällä, jossa oli vissiin vähän laiskan sorttine ruohonleikkaaja kun oli se ruoho päässy vähän pitkäksi. Sen kun minä huomasin, niin päätin heti, että minä en ruppee tämmöseen. Joku tolkku se on minunkii kärsivällisyydellä. Isopomo yritti miun kanssa harjotella siellä nurmella ja minä aattelin, että ei käy, nostelin takajalkoja enkä suostunu ravvaamaan ollenkaan. No sitten myö mäntiin sinne kehhään ja minähän nostelin niitä jalkoja vähän rivakammin. Se huppupäinen mies, jonka homma taisi olla arvostella, heilu sinne tänne ja minä Isopomon kanssa samaten. Sitten se huppupäinen sano, että miä oon kaunis bostoni, mutta kun en ossaa liikkua tarpeeksi hyvin, niin ei voi arvostella. Miä katoin, että Isopomo ei ollu hyvillään ja nuolasin sitä pari kertaa naamasta ja sitten sitä alko jo naurattaa. Ehkä se nyt jo älyää, että tämmösellä ilmalla on hyvä pysyä kotona!

Seikkailemmaan!

Meilä oli tylsää Pandan kanssa ja myö päätettiin lähtee seikkailemmaan. Myö lähettiin retkelle mehtään. Meillä oli ihan mukavaa, myö koluttiin kaik ojan pohjat ja mäntiin suolle. Sielä on pursut kukassa ja mielenkiintosia paikkoja tutkia. Just kun miä nousi sieltä suolta tielle, niin miä huomasin, että Isopomo ajjaa hiljalleen sitä tietä pitkin ja huuteloo niin mahottomasti auton ikkunasta. Miähä sanoin, että se on kova huutamaan! Se ei huomanu minnuu ja miä aattelin, että onkohan sillä näössä vikkoo. Se vuan jatko ajamista ja eiku miä juoksemmaan sen perrään. Pandalla oli vielä jottain äffäärii sielä suolla ja se ei joutant mukkaan. Miä haukun ja juoksen, mutta ei se pöljä kuule mittään. Viimeseltä se pysähty, nous autosta ja ol niin äkäsen näkönen. Miä hyppäsin takapenkille ja kahoin sitä ja aattelin, että sillä sitten ei oo yhtään malttia. Sitte se kävi kiertämässä ne mökit sielä niemen käressä suon tuolla puolen mutta ei se Panda sielä ollu, tiiähän miä kun se jäi sinne suolle. Myö hiljalleen ajettiin takasin päin ja Isopomo nousee välilä autosta ja kuhtuu Pandaa. Eikä sitä kaveria missään näy. Kyllähän miä sen jo sillo tiesin, että Panda on varmaan jo kotona. Kun se Isopomo oli aikansa reihunu sielä tien varressa se viimen älys lähtee kottiin. Miä huokasin, että viimeinkin. Sitten kun myö ajetaan meiän pihhaan, niin Panda istuu rappusilla ja on niin tyytyväisen näkönen ja niin ihanan kuranen. Isopomo uhkas hankkia meille tutkapannat, jos tyyli ei muutu!

Hestia

Taas sain sydämentykytyksiä näiden pikku riiviöiden kanssa. Meillä täällä maalla koirat on jotakuinkin aina vapaana. Hestia pysyy hyvin pihassa, eikä lähde pihapiiristä itsellisesti mihinkään. Jostakin syystä rohkeus lisääntyy kun ovat Pandan kanssa yhdessä. Jos silmä välttää, näillä riiviöillä on tapana lähteä seikkailemaan. Reitti on onneksi ollut aina sama, pitkin tietä niemeen (jossa asuu joukko kesä-asukkaita ja yksi vakituisesti asuva perhe) päin. Sieltä ei pääse onneksi kovin pitkälle karkaamaan kun vesi tulee vastaan. Naapureiden kanssa on sovittu, että jos tavoittavat, niin korjaavat talteen. Eniten näissä seikkailureissuissa hirvittävät tietysti mahdollisesti tielle osuvat käärmeet. Bostonit on niin pieniä, että käärmeen purema voi olla kohtalokas. Siispä paras tapa välttyä niiltä on saada koirat pysymään pihassa.

Tuija

Vieraita ja vipellystä

Tässä oon Speedyn kanssa

Kyllä sunnuntai oli toimelias päivä. Minä kuulin, että nyt tuli auto pihaan. Isopomo alko vääntää Pandalle pantaa kaulaan. Vissiin, kun ei oikein tieny miten se Panda ottaa miun kaverin Speedyn vastaan. Sano, että saapi erotettua koirat helpommin kun on panta. Höh sanon minä! Painimaanko se luuloo että ne ruppee? Jos tässä huushollissa joku on tappeluhalune niin se on kylä tuo Isopomo ite. Ei se kehekään kiinni käy, mutta haukkuu ihan mahottomasti välilä kun asiat ei mee ihan sen mielen mukkaan. Niin, ei se meille hauku, mutta noille ihmisille.

No sieltähän se Speedy tuli. Miä jouvuin ensi vähän kahtelemmaan, miten Panda yritti tehä sille selväks että tää on sen oma paikka ja muien koirien pittää sen paikkoo kunnioittoo. Kun ne sai asiat selvitettyä myö piästiin oikeen mukavasti leikkimään. Myö Speedyn kanssa jaksettiin juosta kovasti, mutta Panda kun on vähän laiska, niin sitä välilä kehtuutti. Isopomo pisti Pandan välillä sisälle kun myö Speedyn ja sen emännän kanssa leikittiin vähän näyttelemistä. Isopomo sano, että koreografia on opittava, jotta tanssi sujjuu. Myöhän opeteltiin sitten sitä koreografiaa. En kyllä tiiä mitä tuo tarkottaa, mutta mukavaa oli. Ihmiset joi kahvia ja ilmakaan ei ollu huono pihalla istuksia.

Se Speedy sitten lähti kottiin ja myö oltiin Pandan kanssa aika väsyneitä. Eihän siinä kauan menny kun meille tuli kyllään Peppi. Peppi on viis vuotias spanieli, yhtä paljo Englannista kun miä Bostonista. Panda on ihan mahoton sen Pepin perrään. Miä sain olla aika rauhassa kun ne jolkotteli pitkin tonttia. Vähän miä yritin sitä Peppiä kuonosta kun se hollille osu ja Isäntä kysy Isopomolta, että mitä se Hestia nyt? Isopomo vastas: "Ei mittään, noinhan se nainen käyttäytyy, jos vieraita narttuja alkaa pyöriä nurkissa". (Tässä miä voin teille paljastaa, että kyllä se Isopomo on aika tiukkana miulle, jos miä erehyn rähjäämään tosissain). Illalla myö oltiin niin väsyneitä! Panda ei ole tännään jaksanu tehä muuta kun nukkua ja miäkin oon vaan leppäily.

Koneita ja koneita

Nyt ne on hommannu uuden konneen, ei onneksi semmoista isoa kaivinkonetta sillä niitä miä vähän pelkään. Niillä on pystyleikkuri! Semmonen ruohonleikkurin näkönen, joka jättää mukavia rikottuja viiruja nurmikon pintaan. Hieno laite! Sillä kun Isopomo ajelee nurmikot niin kyllä riittää hajuja! Se kone löytää niin mukavasti kaikki hyvät hajupaikat, joihin on helppo alkaa kaivaa kuoppia! Kyllä ne kaiken näköstä on hankkinu, mutta nyt on kyllä ollu järki matkassa. Meistä on Pandan kanssa niin mukava tutkia ja kuopia tuota nurmikkoa!