Hestia . Wanita's Choco Puff

Hestia . Wanita's Choco Puff

maanantai 17. tammikuuta 2011

Ulahtava rotta

Miä olin niin kovin hämmästyny!


Miun on nyt sanottava, että voi jumpetinjumpeti. Miä olin vähän hulissain kun tuo Isopomo lähti reissuun. Se ol vähän kippee ja miä aatelin, jotta mitä sitä nyt tarvii lähtee kun täällä on niin mukava täällä kotona. Nii on olt rauhallista, kun Pandakin on muuttanu omaan kotiin ja miä sain nauttii isäntäväen jakamattomasta huomiosta ihan ite. Se huono puoli tuossa Pandan muutossa oli, että vähän miul on ollu tylsää. Nuo ihmiset ei oikeen ymmärrä, että miun kanssa vois joskus leikkiäkin...ihan vaan vaikka viis tuntii päivässä. Nonnii palataan asiaan, sehän Isopomo män sinne reissulleen. Miä sitä muutaman päivän oottelin ja tulihan se sieltä viimein. Ovi kolahti ja miä innoissan vastaan. Just kun miä olin saanu sanottua, että mukava kun oot kotona taas, miä äkkäsin sillä semmosen kantolaukun. Miä sitä nuuskimmaan ja voi hitto, sielähän ol jottain elävää sisällä. Miä katoin Isopomoa vähän kummissain, mitä hittoo? No se avas sen laukun vetoketjut ja voi ihmettä sielä oli rotta! Mistä himputista se ol löytänt rotan, joka oli ihan saman värine kun miäkii!
No se rotta tuli ulos siitä kopista ja miä vähän sitä nuuskimmaan. Heti kun miä menin sen lähele se ulahti ja heittäyty selälleen. Miä mietin, että onkohan sillä ihan kaikki kotona. Myö nuuhkittiin toisiamme ja aina kun miä lähestyin sitä rottaa vähän rivakammin se ulahti ja kävi selälleen. Miä en ees kerent siihen koskee kun se jo ulahti. Se vissiin ulahtel ihan varmuuen vuoksi. Isopomoa tuo näytti huvittavan ja miustakin alko tuntuu, että ei tuo hullumpi oo tuo uus ulahtavarotta. No se rotta sitten alko koluta ja haistella meiän talon jokahista nurkkaa. Isopomo kulki perässä ja korjasi kaikki pienet ja isot roskat pois ja asetteli sähköjohtoja uusiin paikkoihin piiloon. Kyllä sillä oli siinä hommoo. Sitten sille rotalle piti tehä pesä. Isopomo haki autotallista miun vanhan aitauksen ja viritti paikoilleen huoneen toiseen nurkkaan. Aitaukseen se sitten teki rotalle pesän. Sitten se laitto semmosia ihmeellisiä alustoja ovien etteen. Miä aikani seurasin ja sittenhä miä hokasin, että ne alustat oli rotalle pissimistä varten. Miä kuulin kun Isopomo sano, että rotta on jo oppinu tekemään alustalle.

Aluksi miä olin vähän varppeillain tuon rotan kanssa, mutta aika nopeaan miä tajusin, että sen kanssa voipi leikkiä. Miähän oikeen ilahuin kun miä sain tietää, että sekin on bostoni ja että sen nimi on Hippa. Pitihän miun sitä sitten ruveta opettammaan. Sekun ei oikein aluksi ymmärtäny miten meillä ollaan. Niiku semmosia perusjuttuja, että miä alan syömään aina ensin ja se saapi kahtoa ja oottaa ommaa vuoroonsa. Äkkiä se sen oppi, miä oon niin hyvä opettaja! Nyt meillä mennee jo kahen viikon yhteiselon jälkeen niin mukavasti. Myö aamula herätään ja käyään ulkona pissalla, sitten myö leikitään, syyvvään ja välillä nukutaan selät vastakkain. Vielä kun miä saan sen opetettua kokonaan sisäsiistiksi, niin sitten on hyvä!

Miä kuulin kun Isopomo kerto miten se oli käyny hakemassa tuon kaverin meille. Se tuo Hippa kun on syntyjään Puolasta. Sen isä on kuulema saksalainen amerikan siirtolainen ja äiti puolalainen tsekin siirtolainen. Ja tuosta miun sitten pitäsi kouluttaa ihan suomalainen bostoni!

Hippa
Nefre A Groovy Kind of Love

perjantai 17. joulukuuta 2010

Kesäpäivillä


Voi sentään, miten tuo Isopomo on laiska kirjottammaan. Miulla kyllä ois vaikka mitä asiaa, mutta tuo vaan laikottelloo. Miähä olin sielä Bostonien kesäpäivillä. Siellä oli oikein mukavaa ja miä näin sielä monta lajitoveria. Sielä oli miun tuttujaki Topi ja Teppo ja Unna ja Speedy ja vaikka ketä, niin ja tietysti Panda! Isopomo ol sielä ihan sekasi, se vaan touhus omia hommiaan ja anto miut poikasa hoitoon. Miä olin siitä ensi vähän ihmeissäin, mutta sit miä ymmärsin, että paljon rennompaa on meno, kun saahaan nuoret olla keskenämme. Sielä oli kaikenlaista ohjelmaa ja miäkin yritin olla mukana. Meitä opetettiin kaatamaan keiloja. Miä en kyllä ymmärrä minkä tähe, kun heti kun miä sain sen keilan kaavettua ne nosti ihmiset sen pystyyn takasin. Sittehän miä hokasin, että meiän tehtävä oli vissiin leikittää niitä ihmisiä ja kaataa keiloja koska niistä keilan pystyyn nostaminen on niin mukavaa! No olihan se jonkinmoista aivojumpaa noille ihmisille vaikka miä en siitä niin hirvees perustanu.

Sitte myö pelattiin jalkapalloo. Miä en siitä yhtään tykkää, mutta Panda pääs loistamaan....sehän ol harjotellu koko kesän. Miä tuumasin, että tuotahan miä oon jo nähny.
Isopomo kävi hakkee miut kentältä pois. Voi kauhistus se hölmö vei miut semmoseen pieneen huoneeseen. Siellä oli yks nainen, joka otti miusta verikokkeen. Siitähän miä en yhtään tykänny, mutta annoin ottaa, että ei tulisi mitään ärhämää. Aattelin, että sillä viisiin pääsee loppujen lopuksi helpommalla.
Enne kottiin lähtöä myä jouvvuin vielä tekemään yhten tempun ihan kaikkiin nähen. Miähä vaan kierähin kun käskettiin ja sitten kävelin pois. Kotimatkalle miä läksin Pandan kanssa yhessä toisella autolla kun tuo Isopomo. Sekun vaan jatko sitä levotonta heilumista ees taas niin ol parempi jättää se sinne jäähyttelemään.

torstai 19. elokuuta 2010

Ihana Iiris ja kaivinkonehommia!

Miun juoksut meni pois ja Panda tuli takas meille. Miä olin ihan riemuissain kun se tuli. Niin myö sitten saatiin lupa olla yhessä pihalla, kun Isopomo ensin meitä seuras ja totes, että miä en ennää Pandaa kiinnosta....siis sillai. Myöhän lähettiin sitten vähän seikkailee, ja miä kuulin kun Isopomo huuteli, mutta miä en ollu tietäkseinkään. Eikä ollu Pandakaan. Myö mäntiin ihan suoraan tuohon kahen naapurin piähän Iirikselle. Isopomo ei oo tieny, että myö käyään välillä Iiristä tietämässä. Iiris on niin mukava ihminen ja se ilahtuu ihan hirviästi aina kun myö tullaan. Se rapsuttaa ja antaa meiän juosta sen mökin kuistilla. Iiriksellä on kiva nauru ja se nauraa... ja paljon. Myö tutkitaan aina sen koko tontti ja ajetaan vesilinnut pois sen rannasta. Palkaks myö saahaan jokunen makupala. No, kun myö mäntiin sinne Iiriksen rantaan ja miä kuulin, että Isopomo huutelee, niin miä aattelin, että kun ollaan ihan hiljaa niin se ei kyllä huomaa missä myö ollaan. Miä katoin Pandaa sillä viis, että oo nyt kerrannii hiljaa. Kohta miä kuulin askeleita soratiellä ja arvasihan miä, että Isopomo on tulossa. Niin myö kärähettiin meiän salapaikasta! Isopomo tuli Iiriksen terassille ja löys meiät sieltä makoilemasta. Iiris kerto sille, että myö ollaan käyty ennenkin ja että Iiris tykkää niin mahottomasti, että myö käyään. Iiriksen mielestä myö ollaan ihanat kaksoset. Miä katoin, että Isopomoa vähän nolotti, kun se antaa meiän niin vappaasti liikkuva meiän kulmilla. Se sano, että meitä pittää ruveta pitämään liekassa. Siihen onneks Iiris sano, että ei ainakaan sen takia, että myö välillä käyään sitä kattomassa. Iiris lupas sannoo Isopomolle heti jos myö ollaan sille harmiksi. Sitten ne jutteli pitkään siinä terassilla ja Iiris nauro ja kerto juttuja siitä, mitä myö ollaan kaikkea sen kanssa kesällä tehty.

Isopomo paimens meiät kottiin ja loppuilta meillä meni vahtiessa kun Isäntä teki kaivinkone hommia. Miä oon tosi tarkkana ja vahin ihan jokkaisen kauhasun. Ne kun nuo kaivinkonneet on tuolle Isännälle vuan harratus, niin se ei kyllä ole kovin kätevä niien kanssa. Siks miun pittää vahtii ettei se tee mittään töllön töitä.
Tällä kertoo se sai niin paljon aikaan, että sai kaivettua vesijohot uuesta kaivosta talloon. Isopomo sannoo, että nyt meilä on paljon parempi vesi kun vanhassa kaivossa oli. Miua se kyllä ei paljo hetkauta...miähä juon kesäaikaan järvestä!
P.S. Isopomo käsk sannoo, että miun juttuja voip vappaasti kommentoia ja vaihtaa sen kanssa ajatuksia koiriin kanssa elämisestä :-)

tiistai 10. elokuuta 2010

Vauhtiviikot!


Nonnii, niihä siinä kävi, että tuo Isopomo ei vienykkään minua sinne Kuopioon. Miä järjestin asiat niin, että miä aloin juoksemaan kymmenen päivää ennen sitä näyttelyy ja tuo Isopomo kun on niin arka, se meinas, että miä en malta näytellä....siis kun minnuu juoksuttaa. Miä kyllä niin mielelläin oisin lähteny katsastammaan onko sielä kommeita uroksia. Toinen mälsä juttu on se, että Panda ei voi olla nyt meillä. Ne kun on nyt kesän asunu meillä, Panda ja sen Isäntä, siis sen takia kun ne rakentaa ommaa taloa (miä oon ymmärtäny, että keskentekosessa talossa on paha assuu). No mutta, on ollu niin mahottoman mukavaa, kun on ollu kaveri. No, nyt ne joutu lähtemään evakkoon siksi aikaa kun miä juoksen. Isopomo vissii pelkää, että myö ruvetaan rakkauen töihin jos myö ollaan samassa paikassa. Miä kuulkee luulen, että se on siinä ihan oikeessa. No ei tässä ennää maha mennä kun viikko, niin Pandakin piäsee takasin tänne meille. Sitä uotellessa...

tiistai 3. elokuuta 2010

Uusi pallo!

Panda sai uuden pallon aamulla ja illalla se pallo oli tämän näköinen. Mahoton, miten se tykkää pelata. Nyt se on ruvennu tekemään suuvirheitä kun tuo pallo on männy tuon näköseks. Isopomo luuli ostaneesa hyvän pallon, mutta miä oon sitä mieltä että kyllä siinä ol tekovika kun noin huonoks meni hetkessä.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Jalkapalloilua

Miun kaveri Panda on ollu aina vähän laiska liikkumaan....siis miuhun verrattuna. Isopomo sannoo, että sillä on kiva luonne kun se ei ole kun "sähköjänis"....miä en oo sammaa mieltä. Miusta se on välillä tylsä kun siitä ei saa leikkikaveria. Miusta elämässä pittää olla sykettä ja Pandasta elämässä pittää olla makkarroo. Isopomo tuli kaupasta ja voi ihme, se oli ostanu meille palloja. Panda kun näki ne pallot se innostu niin, ettei meinannu nahoissaan pysyä. Miä katoin, että onko se tullu hulluks!Se alko ihan mahottomasti vehtaamaan niitten pallojen kanssa. Sitten miä hokasin, että sehän taitaakin olla välineurheilija! Miähän huomasin siinä ihan uusia luonteenpiirteitä. No se selvis, että Panda on kova pellaamman jalkapalloo! Se on aika hassun näköne kun se viillettää pitkin pihaa sen pallonsa kanssa. Pantiin tähän pari kuvaa, että tiiätte mistä tässä on kysymys! Eikö oo hyvät ilmeet? Isopomon pittää välillä ottaa siltä pallo pois, kun se meinaa läkähtyä tuohon pellaamisseen.
P.S. Se on kuluttanu jo kolmannen pallon loppuun. Kallista tuo välineurheilu!


tiistai 27. heinäkuuta 2010

Ahvena!


Miä oon melkein ahvena! Miä käyn nykysi uimassa monta kertaa päivässä. Viimeaikoina miä oon opetellu myös sukeltammaan. Kun miä oon uinu niin miä meen kuistille kuivattelemaan ja Isopomo sannoo, että "tuo jos mikä on se uitettu koira". Jos joku heittää mulle tavaran vetteen niin miä haen sen. Aina ei tartte ees heittää. Kun miä nään jottain veessä, niin miä yritän hakkee sen. Eilen se oli joku vesilintu...kai.. tai piisami....niin tai puu.....tai...