Lauantai 29.5.2010

Myö herräiltiin siellä hotellissa ja minä kahtelin Isopomoa ja aattelin, että onpa se levoton! Touhuaa taas niin, että eihän tuossa oo mittään mieltä. Miä kaivauduin peiton alle ja yritin olla huomaamatta mittään. Arvasihan miä, että taitaa olla luvassa jottain aktiviteettiä kun se taas noin suheeraa. No eihän siinä kauan menny, kun se pakkas kamat autoon ja myö satteessa käytiin aamutarpeilla. Sitte myö ajettiin raviradalle ja alko taas se näyttelyhömpötys. Miu piti taas vähän aikaa haukkua ja ilmottoo, että miä oon tullu. Ihan vaan, ettei yhellekkään koiralle jäis mittään epäselväks. Myö siinä kylmässä ilmassa kehän reunalla seisoskeltiin, kun miä näin, että sieltähän tulloo velimies Teppo. Voi miten mukavaa! Isopomokin ilahtu ja miä huokasin, että hyvä, nyt sillä on kaveria tuosta Tepon emännästä ja miä saan olla rauhassa.

Teppo kävi kehässä ja se tuomari sano että se on erinomainen. Miä kävin kehässä ja se tuomari sano miullekin että miä oon erinomainen. Kärpäslätkiä myö ei suatu, mutta piästiin koirapuistoon.