Uimakoululaisia

Isopomo oli ensin sitä mieltä, että koira ossaa uida luonnostaan.... vaan eipä osannut. Näinhän minä sen jo viime kesänä, kun Panda putos laiturilta. Sehän uppos kun kivi pohjaan ja Isopomon piti hypätä perässä ja nostaa se ylös. Siitä tais jäähä vähän vesikammoa tuolle Pandalle kun se ei kovin mielellään vetteen menis. Tänä kesänä Isopomo päätti, että myö opitaan uimaan ja kunnolla. Se on pitäny meille uimakoulua. Ensin se viritti meille semmoset pelastusliivit, joita tavallisesti ei tarvii pittää kun venneessä. Niien kanssa myö sitten harjoteltiin. Se meni aika mukavasti, kun pysy pinnalla ihan itestään. Muutaman uimakerran jälkeen se otti meiltä ne liivit pois ja vei meitä aina syvemmälle ja syvemmälle, mistä meiän piti uida rantaan. Panda ei tykänny siitä yhtään ja Isopomo päätti, että ei vie sitä väkisin. Minä kyllä tykkäsin. Miula alko tuo uiminen sitten sujua melkosen hyvin. Isopomo heitti leluja vetteen ja minä hain ne rannalle. Panda ei vaan millään meinanu oppia. Se räpiköi ja räpiköi, ja minä katoin, että upota taitaa. Sitten kerran Pandan jalkapallo meni vetteen ja herraneaika! Panda män perässä ja ui kun uikin eikä yhtään uponnu!