20.6.Sadetta ja kylmää

Tuo Isopomo on ollu niin kiireinen, mutta nyt se suapi kirjottaa miun viimesestä näyttelemisestä. Myö aamulla herättiin ja minä katoin, että onpa kauhia ilma. Vettä sato kaatamalla ja kylymäkin oli. Isopomo alkaa tehä lähteviä liikeitä ja niinhän siinä kävi, että se routas miut Pieksämäkkeen näyttelemmään. Kun piästiin perille minä katoin, että se sade senkun yltyy. Se näytelmä hoijettiin semmosella urheilukentällä, jossa oli vissiin vähän laiskan sorttine ruohonleikkaaja kun oli se ruoho päässy vähän pitkäksi. Sen kun minä huomasin, niin päätin heti, että minä en ruppee tämmöseen. Joku tolkku se on minunkii kärsivällisyydellä. Isopomo yritti miun kanssa harjotella siellä nurmella ja minä aattelin, että ei käy, nostelin takajalkoja enkä suostunu ravvaamaan ollenkaan. No sitten myö mäntiin sinne kehhään ja minähän nostelin niitä jalkoja vähän rivakammin. Se huppupäinen mies, jonka homma taisi olla arvostella, heilu sinne tänne ja minä Isopomon kanssa samaten. Sitten se huppupäinen sano, että miä oon kaunis bostoni, mutta kun en ossaa liikkua tarpeeksi hyvin, niin ei voi arvostella. Miä katoin, että Isopomo ei ollu hyvillään ja nuolasin sitä pari kertaa naamasta ja sitten sitä alko jo naurattaa. Ehkä se nyt jo älyää, että tämmösellä ilmalla on hyvä pysyä kotona!